Englanninraiheinä

Englanninraiheinää (Lólium perénne L.) on kahta eri tyyppiä: vanha laiduntyyppi ja uudemmat nurmikkotyypit. Raiheinä juurtuu nopeasti ja pärjää hyvin rikkaruohoja vastaan. Nopean kasvun takia sitä pitää kuitenkin leikata usein. Valitettavasti raiheinät eivät ole tarpeeksi talvenkestäviä, erityisesti pohjoisilla kasvupaikoilla. Tavallinen raiheinä voi saada nurmikon näyttämään mättäiseltä. Lehdet ovat leveitä, ja toisinaan niitä on vaikea leikata. Nurmikkoja varten jalostetuilla raiheinän uudemmilla laaduilla on kapeammat lehdet, enemmän versoja ja tiheämpi kasvutapa kuin vanhemmilla laaduilla. Siksi on todennäköistä, että näitä uusia raiheinälaatuja tullaan käyttämään jatkossa yhä enemmän. Toistaiseksi ne eivät ole tarpeeksi talvenkestäviä pohjoisia kasvupaikkoja varten. Raiheinää ei saa leikata liian matalaksi, mieluiten ei alle 3 cm korkuiseksi. Silloin raiheinällä on erinomainen kulutuksenkestävyys ja sillä voi täydentää kulutukselle altistuvia alueita.

Englanninraiheinällä on hieman kiiltävät lehdet, ja ruoho on tummanvihreää, hieman mättäistä, ja sillä on runsaasti pystysuoria korsia. Lehdet ovat 2-6 mm pituisia laadusta riippuen. Monivuotinen englanninraiheinä juurtuu hyvin nopeasti, noin 10 päivässä, ja sillä on paras kulutuksen- ja tallauksenkestävyys. Nopean kasvunsa ansiosta raiheinä suojaa siemensekoituksen hienompia ruoholajeja ja auttaa pitämään rikkaruohon kurissa. Sen haittapuoli on tietty herkkyys talvihomeelle, ja sillä on huono hallankestävyys. Sitä käytetään tiiauspaikoilla, peliväylillä ja raffeissa. Leikkuukorkeus on matalimmillaan 12-15 mm. Tavallisesti englanninraiheinää sekoitetaan niittynurmikan kanssa.

Levinneisyys
Englanninraiheinä esiintyy etelä- ja keskiosissa maata, mutta satunnaisesti sitä on myös pohjoisemmassa. Se kasvaa pientareilla, nurmivalleilla ja pihoilla.