Juurtonurmikka

Juurtonurmikka (Poa Supina L.) on matalakasvuinen, monivuotinen ruoho, jolla on maassa kulkevia, juuret kasvattavia versoja, jotka muodostavat usein mattoja. Varsinaista maavartta sillä ei kuitenkaan ole. Juurtonurmikalla on ainutlaatuinen kulutuksenkestävyyden, paranemiskyvyn ja pitkän kasvukauden yhdistelmä sekä ennen kaikkea hyvä varjonkestävyys. Korsista tulee yleensä vain kymmenen senttiä korkeita, mutta ne voivat kasvaa lähes kolmekymmensenttisiksi. Lehdet ovat veltot ja vaaleanvihreät, ja niissä on pulleat tai hieman litistyneet tupet. Laji kukkii touko-kesäkuussa. Röyhyt ovat pieniä, noin kolmen senttimetrin pituisia ja litteitä, ja niissä on vain yksi haara alempien solmujen kohdalla. Tähkylät ovat rykelmänä röyhyn haarojen ylemmässä puoliskossa ja ovat usein purppuranruskean ja valkoisen kirjavia. Kasveilla on hyvin kehittyneet ponnet, jotka ovat noin kaksi millimetriä pitkiä ja paljon pidempiä kuin leveitä.

Lyhyt röyhy, jossa on yksittäisiä haaroja alhaalla, ja pitkät ponnet ovat luonteenomaisia juurtonurmikalle. Muuten se muistuttaa eniten kylänurmikkaa, mutta kylänurmikka on yksivuotinen ja sillä on vaaleammat röyhyt, joissa on enemmän haaroja alempien solmujen kohdalla. Lisäksi kylänurmikalla on valkeanvihreitä korvakkeita, jotka ovat kiinni suunnilleen röyhyn haarojen puolivälissä sekä hyvin lyhyitä, lähes neliömäisiä ponsia. Nämä kaksi lajia voivat risteytyä. Juurtonurmikkaa voi myös erehtyä pitämään pienikokoisena niittynurmikkana, mutta niittynurmikalla on kuitenkin maanalainen maavarsi sekä useita haaroja röyhyn alempien solmujen kohdalla.

Lajia käytetään jalkapallokenttien, viheriöiden ja tiiauspaikkojen ensikylvöön ja kunnostamiseen.

Levinneisyys. Juurtonurmikka on melko tavallinen Etelä- ja Keski-Suomessa. Se kasvaa usein metsäpolkujen reunoilla kosteassa, runsasmultaisessa maassa. Laji suosii kulttuurimaisemia ja viihtyy parhaiten silloin, kun maa pidetään jossain määrin avoimena. Juurtonurmikka kukkii yleensä ennen juhannusta, minkä jälkeen röyhy kuihtuu ja menee rikki nopeasti, minkä takia kasvi jää helposti huomaamatta myöhemmin kasvukauden aikana.